Syntymäpäivä

Kuusi vuotta sitten syntyi pienen pieni poika. Iloinen ja rauhallinen lapsi(ainakin ensimmäiset vuodet, rauhallisuus on sittemmin vaihtunut poikien leikeiksi...). Tämä kuusivuotias tietää mitä haluaa, tulevaisuus ei vielä pelota ja suunnitelmat ovat huimia. Rumpalisti, vuorikiipeilijä, trumpetisti (parempi kuin Miles Davis), jalkapalloilija, kitaristi... Innolla odotan mitä tulevaisuus tuo. Mutta samalla olisi mukavaa ettei pieni mies kasvaisi liian nopeasti. Vanhimpana lapsena hänellä alkaa olla jo isojen poikien elkeitä, haluaa kuunnella omassa huoneessa yksin musiikkia (eilen viimeksi Robinin levyä, joskus se on Deep Purplea, Star Wars soundtrackia, Stravinskyn Tulilintua...) katselee itseään peilistä ja miettii siistejä vaatteita... Kuitenkin nautti eilen kun sai istua äidin sylissä nojatuolissa ennen nukkumaanmenoa, ei olisi millään siitä lähtenyt.

Aamiaiseksi sankari toivoi lettuja (kun en hyväksynyt karkkiaamiaisehdotusta). Tarkennus toiveeseen oli että ne pitää olla sellaisia vaaleita lettuja ettei ole yhtään mustaa, kun se musta maistuu pahalle. Melko kohtelias tapa kertoa äidille että ethän polta niitä tällä kertaa...