Säästämistä, kotitöitä...

Pojat säästävät rahaa legopaketteihin, ei ole tarvinnut montaa kertaa pyytää tekemään kotihommia kun ryhtyvät töihin. Vanhin on imuroinut, keskimmäinen pessyt kaapinovia, he ovat vieneet roskia, kuvassa lehtikeräykseen pääosin mainoksia. Takaisin kotiin pussista tulivat vanhat Hippolehdet jotka olin heittämässä pois, ovat kuulemma vielä tarpeellisia. Vanhin oli ottanut lelumainoksenkin talteen potkulaudan päälle että se pitää säästää, kun Päppääjä tuli paikalle niin hän viskasi sen ensimmäisenä kierrätyslaatikkoon. Sinnikkäästi he ovat säästäneet, pienistä koti hommista he saavat vain 5senttiä, isommista vähän enemmän. Tänään he veivät pulloja kauppaan ja saivat yllättävän paljon niistä, no olihan siinä kaikki papalle "talven aikana" kertyneet tölkit mukana (yksi pieni muovikassi), keskimmäinen kävi jopa kysymässä papalta: "onko taaven aikana vähän keetyny?". Toivottavasti oppivat säästämisestä jotain, oli hyvä kun valitsivat itselleen sellaiset paketit jotka eivät olleet halvimpia niin säästäminen kysyy vähän kärsivällisyyttä myös.

 

Mökkitunnelmia...kesä!

Vesi on tänä vuonna erityisen korkealla, tuon puun koko runko ja juuristo on ollut aikaisemmin pinnalla. Tässä paikalla on lasten uimapaikka ja syvyys on ollut noin puoli metriä, nyt on varmaan tuplasti sen. No ei laitettu lapsia vielä uimaan mutta esikoinen saunasta kävi kastautumassa. Pelastusliivit päällä hyppäsi laiturilta veteen, ei varmaan muuten olisi uskaltanutkaan.

Ennen niin tärkeä rakennus, tekniikkavajaksi muuntautuneena. Vaikka polku tuonne oli kovassa käytössä aiemmin, nyt se on jo metsittynyt eikä enää näy, ei ole tekniikalle niin paljon käyttöä...

Hauska viherhämähäkki vipelsi päppääjän paidalla, oli aika outo ilmestys täällä päin suomea. Kesä on tosiaan tullut, auringon lämpö oli mahtavaa ja käki kukkui, kuten päppääjä sanoo: "käkikuu". On ihmeellistä miten yksi päivä luonnon lähellä voi antaa energiaa ja rauhoittaa mieltä. Ja alkukesän vaaleanvihreät päivät.

Serkkujen kanssa

Ensimmäisiä kesälämpimiä päiviä viikko sitten, ja mikä parasta serkukset saivat leikkiä keskenään monta tuntia. Heillä oli kotileikki (yksi tyttö mukana, pojat harvemmin kahdestaan leikkivät kotia) tyttö oli siis äiti, nelivuotias poika vauva ja vanhin olikin jo 15-vuotias. Leikin äiti kävi baletti tunneilla, teini kävi greippitunneilla ja nuorimmalla oli vauvasurffausta.

Tässä kaikki hiekkakasalla joka ei enää ole kasa, hyvin leikit kuitenkin sujuvat...

Nelivuotiaat vakoilee

Välipalalla

Liikennemerkkejä

On hauskaa miten vieraassa kaupungissa huomionsa kiinnittää erilaisiin asioihin kuin omassa kotikaupungissaan. Saattaahan se johtua siitäkin että täällä kotona on aina vain kaupungilla asioilla, eikä tule hengailtua turistin lailla ympäriinsä. Ehkäpä tänä kesänä poikien kanssa olemme joku päivä turisteja. Pojille tämäkin kaupunki on melko uusi, ovat käyneet keskustassa niin harvoin. Vanhimman mielestä kaupungilla parasta on pulut tietenkin. Heidän lempiharrastuksiinsa kuuluu juosta säikyttelemässä puluja pitkin kävelykatua.

Siihen vain lava pystyyn ja esiintymään!

Jos pelastusta kaipaa...

Tämän upean sitikan tuulilasin alla oli hauska teksti

Eipä näy näitäkään kotikaupungissamme

Turistina keikkamatkalla

Olin ensimmäistä kertaa yötä poissa poikien luota kahteen vuoteen. Hienosti pojat pärjäsivät ja minäkin, vaikka edelleen sitä herää aamuyöstä samaan aikaan kun joku kömpisi meidän sänkyyn kotona. Oli mukavaa nähdä pohjois-Karjalaa. Hauskaa tutustua uuteen kaupunkiin turistin silmin, vaikkakin näin työmatkalla. Joensuu on mukava kaupunki, keskustassa vaikutti olevan siistiä, kunnes tuli helatorstain aatto. Kuten kaikissa muissakin kaupungeissa siellä juhlittiin. Matkalla juna-asemalle näin samanlaisia jälkiä edellisestä yöstä kuin kotikaupungissammekin on viikonloppuisin. Ilosaaren rantapenkereet olivat täynnä roskia... Pitäisi varmaan roskaamisesta alkaa sakottamaan. Mutta kaunista siellä oli, keväisinä päivinä. Kauniita vanhoja rakennuksia, puistoja sekä joki josta tuli raikasta tuoksua kaupungilla kävellessäkin. Ihmiset olivat todella mukavia. On kuitenkin todella mukavaa palata kotiin.

Tämä minua siellä odottaa, luulen että silti saan nukuttua paremmin omassa sängyssä.

Näkymä hotellin ikkunasta

 

Äitienpäivänä

Pojat maalasivat mummeille kiviä äitienpäiväksi

 

Ei pelota enää...

Sieltä he tulevat, Gotham Cityn supersankarit muuttivat meille! Ei tarvitse enää pahiksia pelätä.

Leonardokin tuli apuun!

Pojat saivat naapurin kaverin pieneksi jääneet naamiaisasut (batman ja turtle). No esikoinen oli jo vappuna batman mutta nyt sai sitten housut ja paidankin asuun sopivat, ei tarvitse kalsareissa juosta. Robinin paita on jo minun serkkujeni peruja, päppääjä oli ensin kunkku kunnes keksimme että pitäähän Batmanilla olla Ihmepoika Robin kaverina, ja onhan tuo myös "R" niin kuin räppääjä... Eilen illalla vahingossa mainitsin että olette muuten saaneet naamiaisasuja, ja olin ne juuri pessyt. Supersankareita leikittiin sitten vielä puoli yhdeltätoista ja heti aamusta uudelleen. Halusivat ulos ne päälle ja niinhän siinä kävi että kilppari joutui uudestaan pesuun kun pojat löysivät hiekoitushiekkakasan. Onneksi ihmepoika oli jo ilman naamiota tullut laittamaan ruokaa, säästyttiin vähän vähemmällä pyykillä.

Keskimmäiselle taisi löytyä eilen kesälle harrastus. Kävimme kenttäurheilijoiden pienten ryhmän harjoituksissa katsomassa miten nelivuotias pärjäisi isompien kanssa. Tykkäsi kovasti ja sanoikin lopuksi että kivoja leikkejä täällä. Hippa oli kuulemma kaikkein kivointa, juokseminen taitaa olla kova juttu. Mennään ensi viikollakin ja jos vielä tykkää niin saa jatkaa koko kesän.

 

Pyöräilyä...

Epäilin mutta meidän sinnikäs nelivuotiaamme todisti toisin. Hän otti eilen isomman pyörän käyttöön (16 tuumainen). Olimme sittten lähdössä pyöräilemään vähän pidemmälle kuin tänne kotimäelle. Meinasimme ensin ottaa hänellekin istuimen kuten Päppääjälle mutta hän vannotti että kyllä minä jaksan! Sanoin että siellä on isot ylämäet...kyllä minä jaksan oli vastaus. Ja hän jaksoi valittamatta koko matkan ja ajoi tosi hienosti kaikki alamäet rauhassa lasketellen ja ylämäet työnsi itse pyöränsä... Kävimme lähikoulun pihalla leikkimässä ja matkaa tuli yhteensä 5km. Nyt kun tiedämme että hän on noin reipas (ja laulelee mennessään) niin uskallamme lähteä pidemmällekin.

Koulun pihasta on upeat maisemat järvelle. Kävin itse tätä koulua mutta silloin tässä paikalla kasvoi metsää ja maisemaa ei näkynyt ollenkaan. Nyt vanhan koulun viereen on rakennettu uusi koulu ja vanha 1935 vuonna rakennettu rakennus toimii päiväkotina. Saa nähdä pääseekö esikoinen eskariin sinne syksyllä?

 

Kevään ensimmäinen metsäretki

 

On tosi mukavaa kun metsäpolut ovat sulaneet ja kuivaneet, (ainakin melkein kaikki). Pojat nauttivat ja niin me isommatkin kun pääsimme metsäretkelle. Naapurin poika oli mukana, pojat söivät eväät näköalapaikalla, "eväskivellä". Näköalapaikalta näkee kauas, vaikkakin männyt ovat vähän kasvaneet eteen, mutta en muistanut ottaa kuvaa näköalasta. Oli enemmän näköalaa pojissa...

Muistan kun eräs pojistani kysyi jonain vuonna retkellä että "missä se on se maisemi?".

Vappuna kerran

Ilmapallot kuuluvat lasten vappuun, kyllä oli pojilla mukavaa vappuaattoaamuna kun pitkästä aikaa saivat ilmapalloja...

Vapunpäivän vietimme mökillä. Oli kylmä tuuli mutta aurinkoista, todella rauhoittavaa olla pois melusta. Ainoastaan luonnon ääniä! Niin ja pojat, mutta ovathan lasten äänetkin osa luontoa, silloin kun lapsia luonnossa liikkuu, ulkoilmaan mahtuu kuitenkin paljon enemmän ääntä kuin pieneen asuntoomme... Mukava vappubrunssi mökkinaapureiden luona ja kotiin lähtiessä minulle kävi kuin Hyacinth Bucketille: työnsin autoa (ei se mitään auttanut) ja sain kurat vaatteilleni, no onneksi ei ollut juhlavaatteet päällä.