Purosta villapuku

Kesällä neulottu villatakki ja housut pääsivät vihdoin käyttöön, kun sain lahjan annettua elokuussa syntyneelle ystävien pojalle. Paljon on ehtinyt tapahtua ja kiireen huomaa blogin päivityksissä...

Pojat halusivat tulla kuvaan, ja olivatkin ihan hyviä antamaan mittakaavaa. Samalla huomasin miten isoja he ovat, kun tuohon vauvan pukuun vertaa!

Tässä ihanuus jolle puvun tein. Meidän ison pojan sylissä, menemme huomenna heille kylään ja kun kerroin siitä hän ensimmäiseksi sanoi "Minä vauvan kanssa oon".

Pipareita leivoimme jo pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Ne syötiin alle viikossa ja tänään piti leipoa lisää. Pojat rakastavat niitä, söivät tänäänkin melkein puolet valmistuneista ja tietenkin taikinaa...

Eskarilaiselta irtosi kaksi alaetuhammasta. Ensimmäinen irtosi kun hän itse pyöritteli sitä. Toisen sai irti pari vuotta nuorempi pikkuveli, oli kuulemma mottassut suoraan suuhun niin kovaa että hammas irtosi, jälkeenpäin hän vain ilmoitti että se oli ollut tarkoituskin, siis hampaan irtoaminen

Posted with Blogsy

On ne kovia leikkimään

Pojat leikkivät ja leikkivät, kun yhden leikin saa valmiiksi rakennettua, se kerätään pois ja aloitetaan uusi. Syömään eivät malttaisi tulla...hyvähän se on ja hyvä että heillä on aikaa leikkiä! Kaikki pojat ovat innostuneet tanssista Michael Jackson the experience wii pelin myötä. On aivan mahtava peli. Siinä pitää matkia Michaelin liikkeitä joten oppii samalla tanssimaan... Pojat hyräilevät niitä biisejä ja harjoittelevat liikkeitä muutenkin kuin pelatessaan. Nuorimmainenkin selittää: mää osaan tillölin, aim batin ja sitten laulaa billie jeanin alkua kun ei muista biisin nimeä, ihanasti pyörittää pyllyään ja nostelee kantapäitä...

Tässä nyt kuva siitä liivihameesta josta puhuin aiemmin, jonka tein epäsopivista farkuista. Hieman vaikea itseään on kuvata mutta ehkäpä tuosta saa selvää. Sivussa on nappikiinnitys että saa päälle puettua. Tänään ensimmäistä kertaa testissä kuinka sopii päälle ja kestää...

Tässä vielä näkymä meidän keittiön ikkunastamme, on mahtavaa asua metsän vieressä!

Posted with Blogsy

Remonttimies ja lampuntuunausta

Muutto alkaa olla jo loppusuoralla, vielä olisi jäljellä taulujen laittoa ja muutama kasa, mutta eiköhän se tästä, olen saanut jo vähän elämän rytmistä kiinni, tänään alkaa taas eskari eli arki ihan kunnolla. Meillä oli pieni remonttimies laittamassa peiliä, ja hyvin sai sen paikoilleen.

Samaan aikaan kun remontti oli käynnissä iso poika leikki legoilla: "voi ei, lego on?" kysyi hän dramaattisesti nousevalla intonaatiolla...

Istutin pihaan siskolta tuparilahjaksi saamamme omenapuun! Laitoimme myös pari marjapuskaa sivupihalle, toivottavasti ensi kesänä tulee marjoja.

Lastenhuoneessa sain maistaa herkullista sienikeittoa ja lettukahvit jälkiruoaksi.

Mieheni löysi kirpparilta pari lamppua joista hän tuunasi peltipurkeilla hienot. Niistä jäi yli pari varjostinta ja minä päätin päällystää ne tapetilla ja yhdistää vanhoihin Ikean lamppuihin joista paperivarjostimet ovat hajonneet. Ensin piirsin kaavan pyörittäen lamppua paperilla, ei ollut ihan niin yksinkertaista kuitenkaan... Sitten leikkasin, liimasin, käytin maalarinteippiä ja paria nuppineulaa.

Tulee mukava valo ylöspäin ja siis yleisvalo makuuhuoneeseen.

 

Posted with Blogsy

Muutoksen tuulia

Onpa ollut sateista ja synkkää. Onneksi väliin on mahtunut muutamia aurinkoisiakin päiviä, ja nyt kun aurinko pilkahtaa pilven takaa se tuntuu mahtavalta vaikkakin sitä kestäisi vain hetken ja vaikka sataisi samalla. Mutta se muistuttaa että joskus voi paistaakin... Syyskuussa kävelimme Kivilammen maisemissa ja oli ihan kesäinen ilma.

Paljon on tapahtunut. Suurin muutos on uusi koti. Muutimme neljä päivää joista yksi oli todella kaunis ja aurinkoinen. Viimeinen muuttopäivä meni vesisateessa, ja koska meillä oli niin sanottu kottikärrymuutto niin jokainen kuorma peitettiin sadetakilla... Oli rankka viikonloppu, kiitos kaikille avusta, emme olisi ilman teitä pärjänneet!

Pääasiallinen muuttopäivä oli mahtava kelin kannalta! Kuumailmapallo lensi ihan talomme ylitse mutta kameran kerkesin hakea vasta kun se oli ehtinyt kauemmas. Onneksi paistoi aurinko eikä satanut, sain tuuletettua patjoja, mattoja... Nyt on reilu viikko muutosta eikä arki ole vielä ihan tasoittunut, ainakaan omassa mielessä. Kotona tuntuu että koko ajan pitäisi järjestellä paikkoja, muut asiat hoidetaan sitten siinä sivussa. Kai elämä asettuu pikkuhiljaa. Olen jo ehtinyt leipoa pari kertaa, tehdä omenasosetta, säilöä sieniä...oman ajan puute varmaan johtuu siitä että sitä järjesteltävää vielä riittää. Tärkeintä varmaan saada oma mieli rauhoittumaan ja keskittymään, pysähtyä.

Aloitin opiskelut syyskuussa, onneksi on tähän asti ollut koulussa sellaista mitä ei paljon kotona ole pystynyt tekemään, ei täällä ole ollut aikaa keskittyäkään. Ihan ensimmäiseksi teimme tuollaisen pussukan tarvikkeille. Ennen muuttoa ehdin pikaisesti tekemään neulatyynyn, eräästä tilkkutyökirjasta löysin hyvän vinkin: neulatyynyn täytteeksi kannattaa silputa vanhoja villasukkia! Koska muuttoa ei voinut kovin paljoa pakata etukäteen, yritin valmistautua siihen tekemällä keskeneräisiä töitä loppuun. Kuten viime keväänä aloitetut tossut itselleni, nyt ne ovatkin olleet paljon käytössä synkkinä syyspäivinä. Liivihameen tein vanhoista farkuista mutta olen unohtanut kuvata sen, siitä myöhemmin...ajankuluksi virkkasin pannulappuja.

 

Posted with Blogsy

Syyskuu!

Kylläpäs Elokuu vilahti. Oli kaunista ja kiireistä, tai ainakin erilaista kun arkiaamut rytmittyvät eskarin mukaan. Lasten unirytmit vaihtuivat mukavasti ja nyt minullakin on iltaisin hetki aikaa hengähtää, tai tehdä jotain muuta.

Kantarelleja on ollut tänä vuonna enemmän kuin yleensä. Viime viikollakin olin menossa etsimään suppilovahveroita niin kävi sitten niin että kantarellipussin kanssa tulin kotiin. Tämä kuva on kuitenkin heinäkuisen aamulenkin saalista. Kannattaa siis mennä sateella metsään, kastuimme mutta olivat niin hyviä sieniä ettei harmittanut. Eikä lenkistäkään tullut niin tehokasta kuin olisi voinut mutta jos löytyy sieniä niin ei niitä metsäänkään voi jättää... Nykyään lenkillä on aina muovipussi taskussa, eikä todellakaan koirankakkaa varten.

Herkullinen sienikeitto:

Ainekset:

• Voita
• Oliiviöljyä
• Isohko punasipuli
• 2-3rkl vehnäjauhoja (tai muuta suurustetta)
• Tuoreita sieniä n. 1 litra, kuivattuja tai pakastettuja vastaava määrä
• 1-1/12 dl colajuomaa
• n. 3 dl vettä
• Maun mukaan liha-kala tai kasvislientä tai fondia
• 1tl pestoa
• Valkopippuria
• Ripaus rakuunaa
• Muita yrttejä, tällä kertaa tuoreena löytyi basilikaa, timjamia ja oreganoa.
• 2dl kermaa (mieluiten kuohukermaa, mutta ruokakermakin käy)

Reilusti voita ja oliiviöljyä kattilaan, siinä kuullotetaan punasipuli. Suurusteeksi 2-3rkl vehnäjauhoja sekä sienet pilkottuna sekaan. Lisätään cola sekä vettä niin että sienet peittyvät. Keitä miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia. Lisätään mausteet ja viimeisenä kerma. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Jos haluat pureskeltavaa niin jätä viimeinen vaihe tekemättä.

Ohje on rakkaan puolisoni, minä kirjasin vain ylös ruoanlaittoa katsellessani ja haistellessani. Määrät ovat noin mittoja, harvoin teemme ruokaa orjallisesti ohjeita seuraten, kakkuja leipoessa kuitenkin...melkein aina.

Paljon uutta tapahtuu koko ajan, aiomme muuttaa kuunvaihteessa, aloitin opiskelun ompeluun liittyen, viimeinkin aloitimme soittamaan kamarimusiikkia ystäväni kanssa (Brahmsia näin alkuun), hilpeää ja melko mullistavaa kun kesän jälkeen onkin paljon ohjelmaa.

Loppuun arvoitus, Mistä?

Posted with Blogsy

ELOkuu

Elokuussa on taikaa. Auringonvalo muuttuu, elo kypsyy ja korjataan. Kesä lopettelee ja uutta alkaa. On mahtavaa kun metsät ovat täynnä marjoja ja sieniä, niitä saa syödä ja säilöä. Illat hämärtyvät ja yöllä näkee tähtiä, jos katselee...

Tänään esikoinen aloittaa esikoulun. Meillä tuoksuu uusille repuille, ja jännitystä on ilmassa. Illalla laitoimme vaatteet ja repun valmiiksi. Kiitos vielä mummille uudesta eskarirepusta ja tarvikkeista. Eskariluokassa odottaa tuhatjalkaisen kuvalla varustettu oma laatikko, oma kaappi 12 uutta kaveria sekä dinosaurusautorata jumppasalissa jonka poika heti bongasi tutustumispäivänä. Hauskaa miten pikkuveli on mukana tohinassa, hän sai myös uuden kerhorepun, vanha repeili jo saumoista. Illalla hän ilmoitti että minä laitan sitten nämä vaatteet huomenna, vaikka ei minnekään ole menossakaan, tai ehkä lähtee mukaan saattamaan. Minä ehdotin että tuunataanko serkun vanhat eskaritossut, ja niihin piti sitten saada liekkejä ja toiseen salama. Helppo homma ajattelin ja kirjoin niitä sitten vielä kymmenen jälkeen illalla, nyt on etusormen pää kipeänä... Mutta nyt on eskarilaisella varpaat tulessa!

Esikoinen on pitkään jo puhunut shakkipelistä, että milloin ehtisimme opettaa. Nyt viimein löytyi oikea hetki ja isä ehti opettaa ja pelata muutaman matsin. Ja heti aamulla uudestaan... Esikoinen innostui siitä kovasti, kuulin kun hän pikkuveljelleen selitti "tiesitkö että Shakki on parhain peli maailmassa, tietokonepelit on ihan tyhmiä siihen verrattuna."

Nyt herättelemään poikia aamiaiselle että ehdimme ajoissa eskariin!

Posted with Blogsy

Mustikkapiirakkaa ja puroa

Mustikka-kermaviili piiras 

Pohja:

 

75g margariinia

1dl sokeria

1 muna

2 1/2 vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

 

n. 5dl mustikoita

1 dl sokeria

1 purkki (200g) kermaviiliä

1 muna

 

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos taikinaan. Levitä taikina voidellun matalareunaisen vuoan (ø26) pohjalle ja reunoille. (Itse käytän joskus leivinpaperia vuoassa säästää tiskiä eikä voitelua tarvitse, helpottaa myös pakastamista.) Sekoita täytteen aineet ja kaada pohjan päälle. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 30 min. Uunista riippuen paistoaika saattaa olla pidempi, jos pinta alkaa tummua liikaa ja pohja on vielä raaka voi päälle laittaa leivinpaperia tai foliota.

Jos haluaa vaalean lilan piiraan niin sen saa vähentämällä mustikoiden määrää. Tuoreista mustikoista saa myös kivan näköisen piiraan kun ei sekoita mustikoita täytteen muihin aineisiin vaan ensin kaataa muut aineet pohjan päälle ja ripottelee mustikat vasta siihen sekoittamatta.

Onpas ollut kivaa neuloa kesällä, aiemmin olen automaattisesti yhdistänyt neulomisen ja villalangat syksyyn ja talveen. Puro lanka on mukavan pehmeää ja nopeaa neulottavaa. Valmiin kuvan laitan kun lahja on perillä vastaanottajalla...

Posted with Blogsy

Huvipuistossa

Ensin luulin että Päppääjä (nykyään tunnetaan myös määmäninä joka tarkoittaa spidermaniä) olisi liian pieni huvipuistolaitteisiin, reissu Nokkakiven huvipuistoon todisti että olin väärässä. Hän oli siellä oikein elementissään. Olisi halunnut mennä kaikkein hurjimpiinkin laitteisiin mutta onneksi niissä on pituusrajat. Alussa hieman ihmetteli erilaista ympäristöä ja kaikkia laitteita, mutta onneksi otimme hänellekin rannekkeen tuli sen verran usein käytyä kaikissa laitteissa.

Tässä ensimmäistä kertaa villin lännen junassa ilman poikia. Oli aikamoista ihmettelyä koko kierroksen. Isommat olivat sillä aikaa törmäilyautoissa. Kun toisen kerran mukaan tulivat isoveljet, Päppääjä hoksasi että kivaahan tämä on ja alkoi hymyillä ja nauraa...

Pieni mies kävi kaikkein hurjimmissa laitteissa joihin alle sata senttinen sai mennä. Tämäkin oli sellainen jossa itselleni olisi varmasti tullut huono olo, ja siihen piti päästä monta kertaa. Onneksi serkkuni oli mukana että oli joku joka vei poikia...

Oli kaiken kaikkiaan mukava päivä ja taisi olla kesän hienoin kelikin. Olen kyllä pitänyt viileämmästäkin kesästä. En ole ikinä ollut helleihmisiä.

Posted with Blogsy

Innokas eskarilainen

Kävimme keväällä pyöräretkellä parin kilometrin päässä vanhalla koulullani, nyt varmistui että esikoinen menee sinne eskariin. Tämä kuvattiin silloin.

 

Posted with Blogsy

Juhannuksena

Tässä hieman juhannustunnelmia vähän jälkikäteen, montaa kuvaa ei Juhannuksena kerennyt ottaa...oli hulinaa, kuten lasten kanssa yleensäkin.

Juhannuspäivänä oli paljon serkkuja ja pikkuserkkuja käymässä mökillä, miehet järjestivät heille aarteen metsästyksen.

Kunpa aina olisi näin mahtavat puitteet harjoitteluun!

 

Posted with Blogsy