Olen suurimman osan elämästäni asunut parin minuutin matkan päässä tästä
Ja nyt ensimmäistä kertaa, ainakin oman muistikuvani mukaan, kävin siellä kalassa, oikein mato-ongella. Se onkin parasta, olla vaan hiljaa ja katsella kohoa. No olihan siellä muitakin eli ihan hiljaa emme olleet, mutta luonnonäänet olivat suuressa roolissa. Vanhempien poikien kanssa on jo helppo lähteä kun ei tarvitse koko ajan vahtia että montako lahjetta on vedessä. Serkkuni oli mukana. Ongimme rannalta, esikoisella oli virveli ja osasikin jo heittää tosi hienosti. Pitäisi varmaan ostaa jokin pienempi uistin että nappaisi ahvenetkin...
Nelivuotias nautti täysin siemauksin, vielä kotimatkallakin puhui että oli tosi kiva reissu. Ajoimme pyörällä rantaan onget repussa(1,7km). Onneksi kala söi ettei tullut ensimmäisestä reissusta pettymystä. Ja siinä se nyt on hänen elämänsä ensimmäinen kala.
Pieniä ahvenia saimme kaikenkaikkiaan seitsemän. Yksi särki joka päästettiin pois. Olisin varmaan päästänyt ahvenetkin mutta nelivuotias halusi ehdottomasti syödä ne. Pitäähän sitä ensimmäinen saalis saada maistaa... Olivat niin pieniä että niistä tuskin maistipalaa enempää tuleekaan tai sitten juuri hänelle sopiva lounas. Oli kyllä niin hankalaa siivota pieniä ahvenia että ensi kerralla en ota mukaan jos ei savustuspönttöä ole lähellä... Mutta nelivuotiaalle tänään herkkulounas: voissa paistettuja itsepyydettyjä ahvenfileitä! Lähiruokaa...
