Keskimmäinen poikamme aloitti kitaransoiton, vielä aluksi opettaja löytyy kotoa, katsotaan kuinka sujuu... Hän on jo pitkään sanonut että minä haluan sitten vähän isompana soittaa klassista kitaraa, ja nimenomaan klassista musiikkia. Herkkäkorvainen poika, joten soitinvalinta on hyvä volyyminsa takia.
Isoveli halusi kokeilla siistejä kevätvaatteita ja koska "skeittari" kengät kuuluivat asuun soittoläksyt hän soitti eteisessä... Olimme varmaan soittotunnille lähdössä.
Tässä nyt ne mustat puuvilla lapaset. Olin oikein yllättynyt kun osasin ihan näppituntumalla tehdä kiilapeukalot jotka ovat ihan sopivat minulle. Kuvan mallilla on hieman pienemmät kädet. Musta väri on hieman synkkä, saa nähdä kirjailenko niihin vähän väriä.
Olin hieman pettynyt kun aloitin hyvillä mielin pitsineulehuivin josta piti tulla iso hartiahuivi, kun yhden kerän olin neulonut huomasin ettei minulla ollutkaan alpakka lankaa yhtä kerää enempää. Olin ihan varma että minulla olisi ollut kolme! No en ole vieläkään löytänyt niitä kahta puuttuvaa eikä paikallisessa käsityöliikkeessä josta sen ostin enää ollut kyseistä lankaa. Huivista tuli siis neliöhuivi joka ei edes yltänyt kaulan ympärille solmuun. Onneksi jostain toisesta ohjeesta bongasin hyvän vinkin. Nappikiinnityksellä (kaksi nappia ommeltuna yhteen, jotka voi sitten pujottaa huivin reikäkohtaan miten haluaa) huivin saa kolmioksi tai kauluriksi...mihin mielikuvitus riittää.
Nyt on Takkatulta puikoilla. Uusi isompi huivi, poncho, bolero, hihatin on pian valmiina. On ollut mukava neuloa kirkasta väriä, värienergiaa, ja nyt kevätauringossa vielä mukavampaa.
Meillä asuu uskomaton unikeko! Kello on kohta kymmenen ja hän nukkuu vieläkin. Yöllä meidän sänkyyn kömpinyt herra herätti minut jo seitsemältä, koska en mahtunut nukkumaan... Unenlahjat ovat mahtavat. Eräs aamu imuroin sänkynalusen ja muunkin makuuhuoneen, eikä herännyt. Usein ehdin petata sängynkin ennenkuin "läppäli" nousee. Mutta kun hän herää, hän haluaa kietoa kätensä kaulani ympärille ja antaa pusuja... Ihana "iso poika"!
On kyllä ihan mukavaa saada juoda aamukahvi rauhassa lauantaina. Isoveljet kuuntelevat huoneessaan Michael Jacksonia, piirtävät tai tanssivat, ovi on kiinni. Äsken siellä kävin, niin sanoivat että haluaisimme tanssia rauhassa.
Viime viikonlopun pikaprojektina syntyi farkkuhame. Otin osia vanhoista farkuista, yhteenompelu oli aika haastavaa, ainakin oikean kokoisten palasten yhteensovittaminen. No farkkuhametta kaipasin ja sen sain tilkkuhameen muodossa... On mukava päällä.
Posted with Blogsy