Sain neulehupparin nelivuotiaalle valmiiksi. Oli vähän purettava loppuvaiheessa kun taas sovelsin hieman ohjetta ja ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä... Mutta lopulta onistuin ihan hyvin kuitenkin. Lanka on seitsemää veljestä värit mitä löytyi kotoa, kiitos äidilleni tummansinisestä!
Aamulla sain hätäisesti nelivuotiaan kokeilemaan takkia ja olemaan mallina, mutta kuvasta tuli vähän epätarkka, niin oli mallin silmätkin vielä "sumuiset" kuulemma. Näytin kuvaa hänelle niin sanoi "Niin tuo nitani yökkänikin on vähän sotkuisen näköinen". Eli ritariyökkäri joka on hänen suosikkinsa, harmi vaan alkaa olla jo hihoista sellainen 3/4 osaa pituinen.
Huomenna on esikoisen viimeinen neuvolakäynti. Kyllä aika menee nopeasti. Muistan niin hyvin ensimmäisen neuvolakäynnin synnytyksen jälkeen. Samalla reissulla kävimme veljeni luona kylässä. Istuminen oli vaikeaa, mutta tuntui hienolta käydä jossain kodin ulkopuolella, en muista käyneeni edes kaupassa ennen sitä. Oli niin pieni poika turvakaukalossa että piti pitää pehmusteita selän alla ettei hukkuisi sinne... Hän veisteli papan kanssa itselleen rumpukapulat ja nyt nukkuu ne tyynyn vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti