Kunnioitimme opettajaamme Anatoli Melnikovia kerääntymällä (joka puolelta Suomea) orkesteriin soittamaan, hän solistina. Oli aivan mahtava konsertti joka jää sydämeen koko elämäksi. Orkesterin kaikki 20 viulistia ja muutama alttoviulisteistakin olivat Anatolin entisiä oppilaita. Yleisöstä heitä löytyi lisää. Kapellimestarina myös hänen entinen oppilaansa. Tunnelma oli ainutkertainen, oli unohtumaton kokemus soittaa sellaisessa porukassa (vaikka välillä nuotit sumenivat silmissä...).
Kuva: Aalto Risto
Viimeviikolla ihmettelimme kevättä ja kesäntuloa luontokouluretkellä esikoisen luokan kanssa, oli mukava päivä. Aurinko paistoi, söimme eväitä virran rannalla... Poika kuulemma oppi tosi paljon asioita, varmaan ihan totta että tekemällä oppii ja asiat jäävät mieleen paremmin kuin kirjasta lukemalla. Kysyin mikä jäi päällimmäisenä oppina mieleen niin hän vastasi "Se ettei kiikarit silmillä kannata kävellä". Varmasti totta myös elämänasenteena. Kannattaa elää hetkessä välillä vilkaisten päämäärään!
Posted with Blogsy
