Kevätmuistelua!

Takkatuli huivi, hartianlämmitin... Ollut valmiina jo pitkään, ihanasti lämmittää vaikka onkin reikäisä. Jos pidän sitä hartioilla, Räppääjä kömpii usein syliin ja haluaa huivin peitoksi.

Maaliskuun lopussa vietimme 7-vuotis synttäreitä, sankarin toiveena oli mokkapalat ja unelmatorttu kakun sijaan. Teemaksi hän valitsi Angry Birdsit ja kehittelimme teemaan sopivan pelin josta kuvia yllä. Peltipurkeista kasataan torni, pehmopossu päälle ja pääsiäismunista tulleilla Angry Birdseillä heitellään tornia kumoon. Oli hauska peli ja yllättävän vaikea aikuisillekin. Linnut olivat suhteessa niin pieniä ja kevyitä. Haastetta oli siis tarpeeksi.

 

 

Posted with Blogsy

Muusikoita, lapaset, pitsineule ja farkkuhame...

Keskimmäinen poikamme aloitti kitaransoiton, vielä aluksi opettaja löytyy kotoa, katsotaan kuinka sujuu... Hän on jo pitkään sanonut että minä haluan sitten vähän isompana soittaa klassista kitaraa, ja nimenomaan klassista musiikkia. Herkkäkorvainen poika, joten soitinvalinta on hyvä volyyminsa takia.

Isoveli halusi kokeilla siistejä kevätvaatteita ja koska "skeittari" kengät kuuluivat asuun soittoläksyt hän soitti eteisessä... Olimme varmaan soittotunnille lähdössä.

Tässä nyt ne mustat puuvilla lapaset. Olin oikein yllättynyt kun osasin ihan näppituntumalla tehdä kiilapeukalot jotka ovat ihan sopivat minulle. Kuvan mallilla on hieman pienemmät kädet. Musta väri on hieman synkkä, saa nähdä kirjailenko niihin vähän väriä.

Olin hieman pettynyt kun aloitin hyvillä mielin pitsineulehuivin josta piti tulla iso hartiahuivi, kun yhden kerän olin neulonut huomasin ettei minulla ollutkaan alpakka lankaa yhtä kerää enempää. Olin ihan varma että minulla olisi ollut kolme! No en ole vieläkään löytänyt niitä kahta puuttuvaa eikä paikallisessa käsityöliikkeessä josta sen ostin enää ollut kyseistä lankaa. Huivista tuli siis neliöhuivi joka ei edes yltänyt kaulan ympärille solmuun. Onneksi jostain toisesta ohjeesta bongasin hyvän vinkin. Nappikiinnityksellä (kaksi nappia ommeltuna yhteen, jotka voi sitten pujottaa huivin reikäkohtaan miten haluaa) huivin saa kolmioksi tai kauluriksi...mihin mielikuvitus riittää.

Nyt on Takkatulta puikoilla. Uusi isompi huivi, poncho, bolero, hihatin on pian valmiina. On ollut mukava neuloa kirkasta väriä, värienergiaa, ja nyt kevätauringossa vielä mukavampaa.

Meillä asuu uskomaton unikeko! Kello on kohta kymmenen ja hän nukkuu vieläkin. Yöllä meidän sänkyyn kömpinyt herra herätti minut jo seitsemältä, koska en mahtunut nukkumaan... Unenlahjat ovat mahtavat. Eräs aamu imuroin sänkynalusen ja muunkin makuuhuoneen, eikä herännyt. Usein ehdin petata sängynkin ennenkuin "läppäli" nousee. Mutta kun hän herää, hän haluaa kietoa kätensä kaulani ympärille ja antaa pusuja... Ihana "iso poika"!

On kyllä ihan mukavaa saada juoda aamukahvi rauhassa lauantaina. Isoveljet kuuntelevat huoneessaan Michael Jacksonia, piirtävät tai tanssivat, ovi on kiinni. Äsken siellä kävin, niin sanoivat että haluaisimme tanssia rauhassa.

Viime viikonlopun pikaprojektina syntyi farkkuhame. Otin osia vanhoista farkuista, yhteenompelu oli aika haastavaa, ainakin oikean kokoisten palasten yhteensovittaminen. No farkkuhametta kaipasin ja sen sain tilkkuhameen muodossa... On mukava päällä.

 

Posted with Blogsy

Purkamista, keittoa ja Nuottipeli

Tänä aamuna olimme niin pitkään ulkona että kerkesi tulla nälkä pojille ennenkuin sain ruoan valmiiksi. Pienemmät ottivatkin ruoanodotusporkkanat joita järsiä. En lakkaa ihmettelemästä sitä jos joku lapsista syö kasviksia ja muutenkin mutisematta sitä ruokaa mitä tarjoan. Esikoinen on välillä niin huono syömään että olen tottunut ajatukseen ettei lapset yleensäkään syö mitään. Onneksi nuoremmat syövät melkein mitä vain olen tarjonnut, ainakin ennakkoluulottomasti maistavat. Vanhimmainenkin jo maistaa reippaasti mukisematta mutta häntä ei voi pakottaa syömään mitään mikä ei maistu tarpeeksi(olen joskus yrittänyt). Päppääjällä on tuossa kuvassa ystävämme esikoiselle kirpparilta löytämä mahtava villapaita, värit ovat niin kirkkaat ja hauskat että siitä tulee hyvälle mielelle.

Tein eilen lounaaksi purjo-peruna-omena sosekeittoa valkosipuli krutongeilla (tai siis omatekemästä kuivatusta sämpylästä murennetuilla oliiviöljyssä valkosipulin kanssa paistetuilla murusilla) oli tosi hyvää. Nuorimmat lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla.

Tänään iltasella väsäsin pojille Nuottipelin. Lähinnä vanhinta ajatellen, hän on yli vuoden soittanut kornettia ja oppi syksyllä lukemaan joten olisi aika oppia nuottien nimetkin. Olemme yrittäneet niitä harjoittelun yhteydessä opetella, mutta ei ole ihan siihen riittänyt keskittyminen. Ajattelin että tässä ne tulisi vahingossa opittua, ja saattaisi tulla muillekin tutuksi nuottiviivasto. Idea on että joku laittaa sinitarralla kontaktimuovilla päällystetyn nuottiviivaston päälle nuotteja ja joku toinen sitten kiinnittää nuottien viereen nimet. Vanhimmalla on tehtävänä vielä kiinnittää kornetin sormituksetkin.

Kiireessä tein peliä ja sotkin tussinjäljet... Täytyy tehdä joskus siistimpi versio.

Pojista se ainakin oli hauskaa. Nuoremmat kiinnittivät nuotit ja esikoinen nimet ja ne sormitukset. Huomenna onkin viisivuotis neuvola ja kuopus pääsee isän kanssa uimahalliin kaksin.

Viikonlopun saldoon kuuluu vielä villasukan varsi ja lapasen alku jotka purin molemmat, aloitin uudet lapaset kevääksi puuvillaisesta langasta, saa nähdä puranko nekin...

Posted with Blogsy