Ja jälkeen.
Muistuttelin itselleni kuinka villasukat neulotaan... En tiedä miksi rupesin tekemään sukkia ihan hirveästä jäykästä sukkalangasta jonka olen ostanut joskus 7 vuotta sitten. Kerä on pyörinyt lankakorissa niin pitkään että halusin sen käyttöön, silloin seitsemän vuotta sitten kyllä teinkin siitä sukat, mutta jos olisin muistanut miten hirveää neulottavaa lanka on en ehkä olisi aloittanut. Minä en osaa lopettaa kesken ja varsinkin näiden sukkien kohdalla ne oli pakko saada valmiiksi ennen kuin saatoin aloittaa jotain uutta. Jouduin kerran purkamaan pätkän ja toisen sukan kohdalla huomasin ettei lanka riitäkään. Piti sitten purkaa vanhasta sukasta(pohjasta rikki) vartta että sain sukat neulottua. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavat pienen eron sukkien värissä, toisessa lanka on pesty ja haalistunut. Kyseisestä langasta tehty sukka kuutisen vuotta sitten värjäsi myös koneellisen pyykkiä...suurin osa vauvan vaatteita. Eli ei mitenkään hyviä muistoja. No se oli jo viimeviikonlopun hommia. Välillä kerkesin neuloa paksusta langasta tuubihuppuhuivin ja aloitin hihatonta villapaitaa sainkin sen napaan asti neulottua kun lanka loppui ja piti alkaa suunnittelemaan millä värillä jatkaisin. Värit löytyivät ja pääsen jatkamaan jahka ehdin. Tulee aika hauska lankakerän jämä paita vaikkei ehkä näytä siltä.
Olipas mukavaa siivota kellarikomeroa. No eihän se koskaan ole kivaa mutta tänään löysin monta vuotta kadoksissa olleet luistimeni! Kävimmekin iltasella luistelemassa, kyllä oli kivaa. Pari muutakin juttua löysin joista pojat ilostuivat. Olen etsinyt Michael Jacksonin cd-levyjäni, jonkun muuton yhteydessä ne on kellariin joutuneet ja nyt siis pojat saavat omassa huoneessaan kuunnella lempibiisejään milloin haluavat. Heidän huoneensa on saunan vieressä ja tänään lauteilla istuessani kuului aivan järjetöntä töminää, taisivat tanssia Thrilleriä... Toinen mistä varsinkin esikoinen ilahtui oli Hobitti kirja. Aloitimme sen tänään iltasaduksi.
Posted with Blogsy
